Regional Emblems
 

Pohjois-Pohjanmaan maakunnan tunnukset / Regional Emblems

 

Maakuntavaakuna / Coat of arms




Pohjanmaan historiallisen vaakunan vaakunaselitys:
Sinisessä kentässä kuusi juoksevaa hopeista kärppää, joiden hännänpäät mustat, sijoitettuina  2+2+2. Heraldiikassa kärppä on puhtauden symboli.

Pohjanmaan vaakuna esiintyi tiettävästi ensimmäisen kerran eräässä vuonna 1562 laaditussa Ruotsin valtakunnan maakuntien vaakunoita esittävässä kuvakäsikirjoituksessa. Tätä vaakunakirjaa säilytetään nykyään Pariisin kansalliskirjastossa. Pohjanmaan kreivikunnan vaakunassa oli vanhempien selitysten mukaan tunnuskuvana musta näätä tai ristikettu valkoisessa kentässä.

Eräät Ruotsin maakuntien vaakunat muutettiin vuonna 1569 niin, että ne helpommin voisi erottaa toisistaan. Luultavasti kärpät pantiin tuolloin Pohjanmaan kreivikunnan vaakunaan. Kärpät sijoitettiin kilpeen ensin kuusi alatusten, myöhemmin kuusi asetettuina 3+3.  Maakuntavaakunaan kärpät on mahdollisesti saatu Pohjanmaan kahden rovastikunnan sineteistä, joissa 1500-luvun lopulla oli kolme kärppää. Suomen tasavallan hallitus vahvisti yhdeksän historiallisen maakunnan vaakunoiden sisällön valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1963.

Tuoreimman lääninjakouudistuksen myötä nousi esille kysymys siitä, että kaikille niin sanotuille uusille maakunnille on saatava oma virallinen vaakuna. Kyseeseen tuli joko vaakunan uudistaminen tai sen uudelleen tapahtuva virallistaminen. Maakuntien liittojen vaakunat valmisteli Kansallisarkiston asettama vaakunatyöryhmä. Pohjois-Pohjanmaalla liittohallitus hyväksyi päätöksellään jo vuonna 1993 ratkaisun, jonka mukaan maakuntamme vaakuna on Pohjanmaan historiallinen vaakuna. Kilvenpäällistä kruunua ei kuitenkaan Kansallisarkiston lausunnon perusteella saa vaakunassa käyttää.

Vaakuna on myös käytössä merivoimien miinalaiva Pohjanmaalla.

Six running ermines (stoat in winter coat) placed 2+2+2 on blue shield.

Pohjois-Pohjanmaan maakuntalaulu / Regional song

 


KYMMENEN VIRRAN MAA

Maa ponteva pohjolan äärillä on,
se on entistaistojen tanner,
niin rohkea, reima ja horjumaton,
se on muistojen mainio manner.
Tämä maa minun mieltäni innostaa,
se on kymmenen, kymmenen virran maa.

Revontulta sen talvinen taivas luo,
kun pakkanen parhaana räiskää,
ja tunturilaaksojen vuolas vuo
sen kallioseinihin läiskää.
Niin mieltäni nostaa ja juhlistaa
tämä kymmenen, kymmenen virran maa.

Olet voiman ja vilppauden kotimaa -
tätä kannat kaksoisleimaa!
Se mieleni toivoja toinnuttaa,
se antavi intoa reimaa!
Oi, loistaos loitos aikojen taa,
tulevaisten toivojen kallis maa!

 A.V. Koskimies


Pohjois-Pohjanmaan maakuntalaulu on aikoinaan tunnetun
koulumiehen ja runoilijan Aukusti Valdemar Koskimiehen runo.
Sen sävelsi Oskar Merikanto.


Maakuntakukka / Regional flower

 

Suopursu (Rhododendrom tomentosum)
Marsh labrador tea, northern labrador tea, wild rosemary (Rhododendrom tomentosum)



Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka suopursu kuuluu alppiruusujen Rhododendrum –sukuun. Se on iso varpu, melkeinpä pieni pensas, jonka nahkeat lehdet säilyvät pari vuotta. Se on pysty, ruskea- ja nystykarvainen ja tuoksuva. Lehdet ovat talvehtivia, tasasoukkia ja alta ruosteenkarvaisia. Talveksi lehdet painuvat alas vartta vasten ja suopursu vaikuttaa kerrassaan kuihtuneelta. Kukinto on voimakastuoksuinen valkoinen sarja, kukkapesät pystyjä. Joka kesä toistuva häikäisevä kukkaloisto on varmasti yksi syy siihen, että suopursusta niin pidetään. Joinakin syksyinä kuusen viimeiset vuosikasvaimet muuttuvat ruostepölyisiksi. Suopursu on tämän kuusenruosteeksi nimetyn sienitaudin väli-isäntä. Tämän vuoksi metsäomistajat eivät välttämättä suosi suopursua.

Suopursu antaa suolle sen ominaishajun. Kasvin huumaava tuoksu, suovaellukseen erottomasti kuuluva erämaan henkäys, on tyynenä hellepäivänä aivan uuvuttavan raskas. Valkeakukkaisen suopursun voimakas tuoksu tulee karvaan ja polttavan makuisesta haihtuvasta öljystä, joka sisältää vahvaa hermomyrkkyä, niin sanottua ledum-kamferia. Sen vuoksi suopursua on pidettävä myrkkykasvina ja sen nautintaa tulee välttää.

Rhododendrom tomentosum (suopursu in Finnish) is a flowering plant in the subsection Ledum of the large genus Rhododendron in the family Ericaceae. It is a low shrub growing to 50 cm (rarely up to 120 cm) tall with evergreen leaves 12-50 mm long and 2-12 mm broad. The flowers are small, with a five-lobed white corolla, and produced several together in a corymb 3-5 cm diameter. They emit strong smell to attract bees and other pollinating insects. It grows in peaty soils, moss and shrubby areas.

All parts of the plant contain poisonous terpenes that affect central nervous system. The mere smell of the plant may cause headache to some people. It is just this very smell that makes the plant familiar to people moving about marshes in northerly Finland. Another distinctive feature is the dazzling blaze of white blossoming covering the surface of all green and brown toned wilderness.


Maakuntalintu / Regional bird

Kurki (Grus grus)
Crane (Grus grus)

 

Vuonna 1985 Lintutieteellisten Yhdistysten liiton asettama asiantuntijaraati valitsi maakunnille tunnuslinnut. Pohjois-Pohjanmaan maakuntalinnuksi valittiin kurki. Maakuntalintu kurki kuvastaa hyvin Pohjois-Pohjanmaan suopitoisuutta.

Hyvinkin yli metrin pituinen kurki on lintumaailman jättiläisiä. Eri maissa kurki on saanut nimensä trumpettimaisen, törähtävän äänen perusteella. Suomen ´kurki´-sana on peräisin niinkin kaukaa kuin  uralilaiselta kaudelta yli 6000 vuoden takaa. Syksyisenä aamuna voimme nähdä kurjen astelavan soilla karpaloiden ja sammakoiden perässä.

The cranes thrive in marshlands, the most common soil in Oulu region, where one can easily observe them stalking cranberries and frogs on misty autumn mornings. (It is said the cranberry is so-named because of being eaten by some northern species of crane.) Their spectacular mating dance and beauty have made cranes highly symbolic birds in many cultures with records dating back to ancient times. The Finnish word for crane, ‘kurki´, originated some 6000 years ago.


Maakuntakivi / Regional rock

 

Liuske
Slate
 

Pohjois-Pohjanmaan maakuntakivi on liuske. Liuskeet ovat Pohjois-Pohjanmaalla yleinen kivilajiryhmä, johon kuuluu useita, toisistaan ulkoasulta poikkeavia kivilajeja. Kiilteiden ja tummien mineraalien laadusta ja määrästä riippuen liuskeet ovat väriltään harmaita, vihertäviä tai mustia. Vuorijonojen muodostuessa levymäiset mineraalit ovat asettuneet yhdensuuntaisiksi. Rakenteesta johtuen liuskeet lohkeavat tasaisina, joskus aaltoilevina laattoina. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi takkojen tai sokkelin verhoiluun sekä käytävälaattoina. Aiemmin liuskekivilaatat ovat olleet tärkeässä asemassa opetuksessa: niitä on nimittäin käytetty liitutauluina.

The regional rock, slate, is found all over the region. Slates are formed through regional metamorphism into foliated grey, greenish or black rocks. Slates are easily split and therefore used commonly for interior and exterior flooring, wall cladding and upholstering fireplaces. Earlier the slates were also used in schools for blackboards.

Maakuntakala / Regional fish

Siika (Coregonus lavaretus)
Common whitefish (Coregonus lavaretus)
 

Siika on pohjoisen pallonpuoliskon hopeanhohtoinen ja solakka lohikala, jota tavataan Pohjois-Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan puhtaissa, happirikkaissa ja kylmissä vesissä. Siika on parvikala ja se muistuttaa ulkonäöltään paljon muikkua. Nykyisin yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan Euroopassa on kuusi monimuotoista siikalajia: vaellussiika eli siika, planktonsiika, karisiika, järvisiika, pohjasiika ja peledsiika. Viimeksi mainittu on oikeastaan siperialainen laji. Siikamuotojen erottelussa käytetään perustana etummaisten kiduskaarien siivilähampaiden lukumäärää. Pohjanmaan maakuntakala on nimenomaan vaellussiika (siivilähammasluku 30)

The common whitefish is a species in the salmon family sometimes also called the lavaret or the powan. It is a desired catch among the fishermen and its delicious white meat, smoked or rawpickled, belongs to traditional serving of Oulu region.


Maakuntanisäkäs / Regional mammal



Kärppä (Mustela ermine)
Stoat (Mustela erminea), ermine

 

Kärppä on levinnyt koko Pohjolaan ja sitä tavataan monilla pienillä saarillakin, jonne se on tullut jäätä myöten. Vuotuiset kärppäkannat vaihtelevat saaliskannan mukaan. Kärpän tapaa usein asutuksen tuntumassa jahtaamassa pikkujyrsijöitä mitä erilaisimmissa paikoissa.

Kärppä on pohjolan toiseksi pienin petoeläin. Vain lumikko on sitä pienempi ja ainoa, johon kärpän voi sekoittaa. Paras tuntomerkki näiden kahden lajin välillä on häntä: lumikolta puuttuu musta väri hännän päästä. Ruumiin pituus on koirailla 23-27 cm ja naarailla 18-22 cm, hännän pituus on koirailla 9-10 cm ja naarailla 7-8 cm, ja paino on koirailla 150-300 g ja naarailla 80-150 g.

Stoat has spread all over the region, even on many small islands where it came along frozen surfaces. The fur is chestnut brown in summer, with a lighter underside. In winter, the stoat's fur turns completely white, except for the black tip to its tail. During this time, they are called 'ermine'. Stoats are largely carnivorous, and eat rodents such as voles and mice, as well as rabbits and birds. They kill by a bite to the back of the neck, and may travel as far as 8km in one hunt.