Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen tervehdyspuheenvuoro maakuntapäivillä 1.11.2021
Pohjois-Pohjanmaan maakuntapäivät Hyvät pohjoispohjalaiset, arvoisat juhlavieraat, oululaisena ja pohjoispohjalaisena olen otettu mahdollisuudesta tervehtiä 90-vuotiasta Pohjois-Pohjanmaan liittoa. Kunnia tuntuu aivan erityiseltä, sillä itselleni liitto on ollut merkittävä väylä tutustua paitsi alueelliseen päätöksentekoon, myös alueelliseen yhteistyöhön ja omiin juuriin entistä vahvemmin. Kun näissä tehtävissä on, oppii laaja-alaisesti sen, mistä on lähtöisin, kun on lähtöisin Pohjois-Pohjanmaalta. Sitä tunnetta kuvastaa hyvin oululaisrunoilija Samuel Gustaf Berghin (1803-1852) runo Oma maa: Oi Te' pohjolan kesäiset yöt, jona aurinko loistaa Myötensä päillyen veen vienosa taivahan kans'! Teille jos Onnitar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki Saaret ja salmet ja myös taivaalla tähet ja kuun. Siellä mun huoleni on, ja siellä ne muinosat muistot, - Sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävät myös. – Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks'; Kauniimpi, kalliimpi on mulla mun syntymä maa. Voin samaistua vahvasti Berghin runon tunteisiin. Pohjois-Pohjanmaa on ennen kaikkea koti. Kun työviikon jälkeen Ouluun tullessa junan ikkunasta avautuva maisema pakenee kauemmas horisonttiin, tuntuu, että rintakehä aukeaa ja on kevyempi hengittää. Kun maiseman mäet ja nyppylät tasaantuvat, tasaantuvat myös kiireiset ajatukset ja seesteisyys valtaa mielen. Kotiinpaluu asettaa asiat kirjaimellisesti perspektiiviin. Täällä ihmisen on hyvä asettua aloilleen. Vahva tunneside ei rajoitu ainoastaan maisemaan. Myös meistä pohjoispohjalaisista tuntuu huokuvan tiettyä vakautta ja varmuutta. Tunne on vaikea pukea sanoiksi. Kun katsoo silmiin pohjoispohjalaista, ei edessä ole minkäänlaista teennäisyyden verhoa. Oululaisittain sanottaisiin, että ollaan ölövejä. Eli luotetaan terveellä tavalla itseen ja rohjetaan olla ja kohdata toinen silmän tasalta, suoraan ja välittömästi. Pohjoispohjalaiselle poliitikon ei auta heilutella huulia tavan vuoksi. Pitää olla aidosti läsnä, puhua asiaa ja näyttää myös teoin, että sanat pannaan toteen. Toisaalta suoruus, selkeys ja avoimuus varmistavat, että pohjoispohjalaisen kanssa puhuessa tuntee seisovansa vankalla maaperällä, jossa luottamus ansaitaan ja sitä vaalitaan. Olen aika varma, että tämä ominaisuus edesauttaa kykyämme verkottua ja tehdä yhteistyötä. Reiluun kaveriin on helppo luottaa. Hyvät ystävät, 1930-luvun alussa perustettu,…