Uutiset

Neuvottelukunta pitää erittäin tärkeänä, että Itä- ja Pohjois-Suomen erityispiirteet – kuten pitkät etäisyydet ja harva asutus – säilyvät EU:n koheesiopolitiikassa tunnustettuina myös tulevalla ohjelmakaudella. Erityisolosuhteiden huomioiminen ei ole vain alueellinen vaan koko Suomen etu. Harvan asutuksen huomioiminen on keskeistä koko Suomen koheesiopolitiikan saannon kannalta.

Paikallinen yrittäjyys ja osaaminen keskiöön 

Pienten ja keskisuurten yritysten rooli alueellisen elinvoiman ja innovoinnin moottorina on keskeinen. Koheesiopolitiikan tulisi jatkossakin tukea elinkeinorakenteen uudistumista ja osaamiseen perustuvaa kehitystä. On tärkeää, että EU:n teollisuuspolitiikan suuntaukset tukevat myös alueellista kasvua ja vahvistavat koko EU:n kilpailukykyä monipuolisesti.

TKI-infrastruktuurin investoinnit mahdollistavat tavoitella TKI-tason nostoa 4 prosenttiin BKT:sta. PK-yritysten pääsyä uusimpaan tutkimustietoon on edelleen vahvistettava. TKI-intensiteetin kasvattamisessa koheesiopolitiikan merkitys on suuri erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Ilman koheesiopolitiikan varoja TKI-tason nosto on mahdotonta.

Itä- ja Pohjois-Suomessa yritysrahoituksen saatavuus on paikoin leimallisen haasteellista johtuen talouden epävarmuudesta ja vakuuksien ehdoista, mikä voi rajoittaa muun muassa viennin kasvun mahdollisuuksia. Näiden pullonkaulojen purkaminen edellyttää johdonmukaista yhteistyötä maakuntien, kansallisen tason ja EU:n välillä.

Ohjelmamuutokset on toteutettava alueiden kehysten puitteissa

Komission väliarvioinnissa ehdotetaan, että 15 prosenttia alue- ja rakennerahoituksesta siirrettäisiin uusiin painopisteisiin: puolustukseen, strategiseen kilpailukykyyn, päästövähennyksiin, kohtuuhintaiseen asumiseen, vesivarojen kestävyyteen ja energiasiirtymään. Tämä edellyttää ohjelmamuutosta.

Neuvottelukunta katsoo, että mahdolliset rahoitussiirrot tulisi tehdä maakunnallisten kehysten sisällä, ottaen huomioon myös kansallisten toimenpiteiden tarpeet. Tällöin alueet voivat kohdentaa resursseja niihin toimiin, joilla on suurin vaikuttavuus paikallisesti uusissa toimintalinjoissa – esimerkiksi TKI-infrastruktuureihin ja ekosysteemeihin, jotka tukevat sekä siviili- että puolustustarpeita.

Koheesiopolitiikka on ennen kaikkea strategista ja pitkäjänteistä kehittämistä ja investointipolitiikkaa. Se ei ole kriisirahoitusta, vaan investointi yhteiseen tulevaisuuteen. Itä ja pohjoinen eivät kaipaa erityiskohtelua, vaan oikeudenmukaisuutta olosuhteiden ja kehityserojen tasaamisessa.

Alueet mukaan valmisteluun – yhdessä vaikuttavampaa kehittämistä

Komission painotukset alueiden roolin vahvistamisesta ohjelmamuutoksissa ja tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ovat tervetulleita. Maakunnilla on paras paikallistuntemus ja kyky sovittaa yhteen alueellisia ja kansallisia tavoitteita. Siksi on tärkeää varmistaa alueiden osallistuminen sekä nykyisten ohjelmien uudelleensuuntaamiseen että uuden ohjelmakauden suunnitteluun. Myös OECD suosittelee alueille vahvaa roolia ohjelmien suunnittelussa ja toimeenpanossa.

Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat ovat sitoutuneita rakentavaan vuoropuheluun, jossa yhteiset eurooppalaiset tavoitteet yhdistyvät alueelliseen kehitykseen ja vahvaan paikalliseen osaamiseen.

Tytti Määttä

maakuntajohtaja, Pohjois-Savo

Heini Utunen

maakuntajohtaja, Etelä-Savo

Riikka Pirkkalainen

maakuntajohtaja, Kainuu

Anssi Lahnalampi

hallintojohtaja, Keski-Pohjanmaa

Hannu Takkula

vs. maakuntajohtaja, Lappi

Markus Hirvonen

maakuntajohtaja, Pohjois-Karjala

Jussi Rämet

maakuntajohtaja, Pohjois-Pohjanmaa