Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content

Blogi

05.02.2021

Tapahtumat – hätätilasta uuteen nousuun?

Vuosi sitten tapahtumien ympäristöhankkeen infotilaisuudessa vitsailin sivulauseessa, että ympäristöystävällisintä olisi jättää festivaalit järjestämättä. Tapahtumajärjestäjät olivat kuulemassa, miten Euroopan kestävin kulttuuripääkaupunki -hanke voi auttaa tapahtumia keventämään ympäristökuormaansa aikana, jolloin ilmaston lämpeneminen nähdään tulevaisuuden suurimpana uhkana.

Eipä aikaakaan, kun näkymätön virus kiilasi kaikkien kuviteltavissa olevien kriisien ohi ja porukoissa viihtyminen alkoi näyttäytyä jopa hengenvaarallisena. Tapahtuma-alan tekijöiltä, ääniteknikoista esiintyviin taiteilijoihin, loppuivat työt kuin seinään. Loppukesästä Oulun korkeudella kyettiin erityisjärjestelyin ja käsidesin voimalla järjestämään vain pienempiä tapahtumia. Massatapahtumat peruttiin kaikkialla maailmassa.   

Vakavaksi vetää tutkimus, joka kertoo kulttuurin ja luovien alojen kärsineen Euroopassa toiseksi eniten koronapandemian vuoksi. Esittävien taiteiden liikevaihto on supistunut vuodessa 90 % eli lähes lentoliikenteen verran.

Toimiala ei suinkaan ollut kituva, päinvastoin. Tapahtuma-alan tunnusluvut olivat Suomessakin kaksinkertaistuneet vajaassa 10 vuodessa: toissa vuonna 3200 toimijan yhteenlaskettu liikevaihto oli 2,35 miljardia euroa, ja alalla työskenteli 200 000 henkilöä. Tämä käy ilmi koronavuonna tapahtumaelinkeinon edunvalvojaksi perustetun Tapahtumateollisuus ry:n selvityksestä.

Jotain hyvääkin siis. Tapahtuma-ala on vihdoin järjestäytynyt ja pitää meteliä merkityksestään. Nyt vaaditaan jämeriä tukitoimia ja strategiaa, jonka avulla tapahtumien järjestäminen turvallisesti on mahdollista – ilman niitä tekijät kaikkoavat muihin töihin ja alan jälleenrakennus kompuroi. Tapahtumateollisuus on myös käynnistänyt valtakunnallisen vaikuttavuustutkimukseen tähtäävän hankkeen, jossa Oulukin on mukana.  

Tapahtumien Hubi -hankkeen vuonna 2019 teettämässä selvityksessä todettiin kulttuurifestivaalien tuottavan taloudelle välittöminä ja välillisinä vaikutuksina yli 20 miljoonaa euroa vuodessa myös Pohjois-Pohjanmaalla. Ja luovuuden tukeminen kannattaa: julkisen sektorin festivaaleihin sijoittama euro tuottaa lähes seitsemän euron arvonlisäyksen aluetalouteen, mikä on iso luku eurooppalaisessakin vertailussa.

Lisäksi meillä on tutkittu kulttuurimainetta positiivisin tuloksin. Taloustutkimuksen keväällä 2020 tekemän kyselyn mukaan kolme neljästä suomalaisesta suhtautuu kulttuuriin ja taiteeseen myönteisesti, myös pohjoispohjalaiset. Kahdeksan kymmenestä näkee kulttuurin hyvinvointia edistävänä asiana. Yli seitsemän kymmenestä kokee, että kulttuuri on tärkeää kaupunkien maineelle ja elinkeinoelämälle. Yhtä moni kokee, että kulttuuri on yhteisöllinen, ihmisten välistä ymmärrystä lisäävä asia. Kuusi kymmenestä suomalaisesta on ylpeä suomalaisen kulttuurin tasosta ja kokee, että kulttuuri luo heille juhlan hetkiä. Kielteisesti suhtautuvia on vain kolme prosenttia.

Kasvualustaa kulttuuri- ja tapahtuma-alan nousuun on olemassa ja Euroopan kulttuuripääkaupungiksi halajavan Oulun kannattaa uskoa asiaansa. Pandemiasta parhaiten selviävät Suomen kaltaiset harvaan asutut maat, joissa elää kuuliainen kansa. Moniin muihin verrattuna Suomi on hoitanut koronakriisiä hyvin ja näyttäytyy kansainvälisesti hyvin toimivana yhteiskuntana. Hollywoodin sijaan elokuvankin voi kuvata turvallisesti Tampereella. Ehkä hyvällä maineella voi houkutella paitsi tapahtumamatkailijoita myös rokotettuja ja eristyksissä olleita artisteja, jotka eivät vielä muualle uskalla mennä.

Aluksi järjestämiskelpoisia lienevät pienet festivaalit ja tapahtumat, joissa pystytään levittäytymään kentälle tai katsomoon. Uuteen normaaliin kuuluu terveysturvallisuus, joka nousee ympäristövastuullisuuden rinnalle ja ohikin. Hajautetut katsomot, turvavälit, maskipakko. Tapahtumaan tulijalta voitaisiin mitata kuume tai ottaa pikatesti, tai sisään pääsisi vain rokotustodistuksella – näitäkin on ehdotettu.

Vaikka pahimmat pelottelijat kutsuvat pandemiaa vain treeniksi matkalla kohti pahenevia ilmastonmuutoksesta johtuvia katastrofeja, niin toinen puoli ihmiskuntaa toistelee toiveikkaana, että tästäkin selvitään yhdessä. Toivottavasti myös opitaan, yhdessä.  

Kaipuu kulttuuririentoihin kuuluu jo. Lipunmyyjien iloksi moni tapahtumalipun ostaneista haluaa käyttää lippunsa sitten, kun tapahtuma järjestetään. Kolmasosa jättää pyytämättä rahojaan takaisin peruutuksista. Kulttuuritarjonnan säilymisestä ollaan huolissaan ja yleisö odottaa kuin tulisilla hiilillä pääsevänsä taas tapahtumiin. Nyt pidetään peukkua rokotteelle ja kevätauringolle.

Taina Ronkainen, Oulun kaupunki

Kirjoittaja on Euroopan kestävin kulttuuripääkaupunki -hankkeen projektipäällikkö https://futurevents.oulu.com/

Blogi on osa Pohjois-Pohjanmaan kulttuuriohjelman valmisteluprosessia.

Asiasanat:

korona, kulttuuri, tapahtumat

Aiheeseen liittyvät artikkelit

27.04.2021
Blogi: Museumi, tuo ”siwistyksen woimallinen wälikappale” ja hyvinvoinnin edistäjä

Tiesitkö, että meillä Pohjois-Pohjanmaalla on kuutisenkymmentä museota? Niistä yhteentoista pääsee sisään museokortilla. Museovierailuihin on siis meilläkin hyvät mahdollisuudet. Ja museot tottavie kiinnostavat. Kävijämäärien kasvu on ollut nopeaa. Mikä museoissa kiinnostaa ja miksi niihin kannattaa jatkossa satsata enemmän? Tätä pohtii omassa blogikirjoituksessaan Raahen museon vs. museonjohtaja Miska Eilola. Lue koko blogikirjoitus.... Kaikki kulttuurin kehittämisohjelman blogikirjoituksett löytyvät täältä.

27.04.2021
Museumi, tuo ”siwistyksen woimallinen wälikappale”* ja hyvinvoinnin edistäjä

Museot tuottavat hyvinvointia ja pidentävät elämää, se on tutkittua faktaa! Ihmisillä on voimakas tarve kulttuurisille elämyksille, sen todistaa jo koronanaikainen kulttuurinnälkä. Kaipuu museoihin on ollut niin kova, että varausjärjestelmät kaatuivat taidemuseo Amos Rexin avattua rajatusti ovensa sulun jälkeen.Suomi on museoiden luvattu maa.Jo pelkästään meillä Pohjois-Pohjanmaalla on kuutisenkymmentä museota. Museokortilla pääsee maakunnassamme yhteentoista museoon. Vuonna 2015 lanseerattu Museokortti on pääsylippu yli 300 suomalaiseen museoon, ja se on toiminut moottorina museoiden kävijämäärien ennennäkemättömässä kasvussa. Digitaalinen toimintaympäristö on museoille ennennäkemätön mahdollisuus. Digitaaliset palvelut ovat nousseet suureen rooliin hyvinvointia tukevana palveluna. Museoiden, kirjastojen ja arkistojen yhteinen hakupalvelu Finna on onnistunut vastaamaan huutoon, ja se saavuttikin vuonna 2019 jo yli 2,5 miljoonaa käyntiä! Koronavuonna 2020 hakujen määrä kasvoi tästä vielä noin neljänneksellä. Museoiden virtuaalikierrokset ovat olleet monelle korona-ajan henkireikä. Verkkonäyttelyt ovat olleet arkipäivää jo vuosien ajan, mutta koronavuosi toi virtuaaliset opastuskierrokset paitsi suuren yleisön tietoisuuteen myös monien pienempien museoiden palvelupalettiin. Esimerkiksi Raahen museo avasi Pakkahuoneen museon ja Laivapatruunin kodin ovet virtuaalisille vierailuille.Etenkin pienille tai kaukana kasvukeskuksista sijaitseville museoille digitaalisuus mahdollistaa saavutettavien palveluiden tarjoamisen. Aina ei tarvita edes suuria taloudellisia resursseja. Persoonallista, viihdyttävää ja informatiivista sisältöä voi saada aikaan jo pelkillä digiajan perustyökaluilla, kuten kännykällä ja kuvankäsittelyohjelmalla, sekä tietenkin luovuudella ja mielikuvituksella! Museot vaikuttavat yksilöön ja yhteiskuntaan. Ne kertovat tarinoita ja välittävät tietoa menneistä ajoista ja erilaisista olosuhteista. Sillä tavoin ne lisäävät ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta, synnyttävät empatiaa ja vähentävät jännitteitä yhteiskunnassa. Näinä aikoina juuri empatiaa tarvitaan tiedon rinnalle, jotta kykenisimme rakentavaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämän päivän museot eivät toki pelkästään tallenna menneisyyttä, vaan kurottavat monella tapaa tulevaisuuteen. Silti juuri menneistä oppiminen auttaa meitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta. Museoilla on siis voimaa myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, ja monet museot ovatkin rohkaistuneet ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Oma panoksensa museoilla on annettavana myös matkailulle. Koronavuosi on vauhdittanut kotimaanmatkailua, ja nyt kun museoiden ovet on saatu jälleen avata, on museoilla oma tärkeä roolinsa…

08.04.2021
Blogi: Kannustusta, yhteydenpitoa ja kotiseutupipoja

"Miten ihmeessä nuoret saataisiin pysymään kotiseudulla? Jokainen meistä lienee joskus osallistunut työpajaan, webinaariin tai kahvipöytäkeskusteluun, jossa on pohdittu tätä – etten sanoisi – ikuisuuskysymystä. Jotta tässä blogitekstissä ei kierrettäisi samojen vanhojen ajatusten kanssa ympyrää, ehdotan, että muutetaan hieman ajattelutapaa." Näin aloittaa projektikoordinaattori Satu Himanen oman Pohjois-Pohjanmaan kulttuurin kehittämisohjelmaan kuuluvan blogikirjoituksensa. Lue mitä Satu ehdottaa tehtäväksi maakunnan pito- ja vetovoiman lisäämiseksi. Kaikki kulttuurin kehittämisohjelman blogit löytyvät täältä.

08.04.2021
Kannustusta, yhteydenpitoa ja kotiseutupipoja

Miten ihmeessä nuoret saataisiin pysymään kotiseudulla? Jokainen meistä lienee joskus osallistunut työpajaan, webinaariin tai kahvipöytäkeskusteluun, jossa on pohdittu tätä – etten sanoisi - ikuisuuskysymystä. Jotta tässä blogitekstissä ei kierrettäisi samojen vanhojen ajatusten kanssa ympyrää, ehdotan, että muutetaan hieman ajattelutapaa. Kas näin:Ei pohdita sitä, miten nuoret saataisiin pysymään kotiseudulla. Mietitään sen sijaan, miten saamme heidät parhaiten viihtymään täällä. Mitä esimerkiksi kunnissa voitaisiin tehdä, jotta mahdollisimman monelle nuorelle jäisi tunne, että häntä on kuultu ja hän on voinut vaikuttaa. Näin nuoret tuntevat kotikunnan omakseen ja jää ajatus, että kotiseudulla on hyvä asua.Ei myöskään tuudittauduta siihen, että ”osa palaa kyllä, kun huomaa, ettei ruoho muualla ole sen vihreämpää”? ”Kyllä routa porsaan kotiin ajaa” ei voi olla strategia omien nuorten ja nuorten aikuistemme suhteen. Mitä jos sensijaan pohdittaisiin, miten pitää aktiivisesti yhteyttä lähteneisiin, vaikka he olisivatkin tällä hetkellä muualla kirjoilla?Voisiko esimerkiksi digimaailma tarjota uudenlaisia tapoja olla mukana itselle tärkeiden paikkojen ja asioiden kehittämisessä ja ylläpitämisessä, jos perinteisiin talkoisiin ei kauempaa pääsekään osallistumaan? Entä saisiko kotipaikan ympärille kudottua alumniverkoston kokoontumisajoineen ja tapahtumineen?Eikä ylipäätään puhuta vain pysymisestä ja palaamisesta. Sovitaan, että tästä lähtien kannustetaan myös lähtijöitä. On tärkeää, että on niitä, jotka lähtevät käymään muualla ja avartavat katsettaan, saavat kokemusta ja kartuttavat osaamistaan. Kun nuori saa kannustusta kokeilla siipiään ja lähtee hyvillä mielin toteuttamaan unelmiaan, jää kotiseudun kannustavasta ilmapiiristä positiivinen muistijälki.Ja vielä: Hyväksytään se, että – teimme mitä tahansa – kaikki eivät koskaan palaa. Tuuletetaan iloisesti kotiseudun kasvattien menestystä maailmalla, ja sitä, että he vievät palan kotiseutua ja pohjoispohjalaisuutta muualle. Tarjotaan heille tapoja ja kanavia kertoa ylpeänä, mistä ovat tulleet.Onhan meillä kotiseutupipot ja kuntakorvakorut valmiina, jotta maailmalla voidaan kantaa ylpeinä kotiseudun värejä ja symboleja?Satu HimanenKirjoittaja on projektikoordinaattorina Maaseudun Sivistysliiton Tää on mulle tärkee -hankkeessa. Siinä etsitään yhdessä pohjoispohjalaisten nuorten aikuisten kanssa uudenlaisia keinoja pitää suhde kotiseudulle elävänä. Blogi on osa Pohjois-Pohjanmaan kulttuurin kehittämisohjelman valmisteluprosessia.