Sitran määritelmän mukaan kiertotalous on talousmalli, jossa ei tuoteta jatkuvasti lisää tavaroita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Kiertotalouden ajatus on, että luonnosta otetut materiaalit - joita on jo jalostettu ihmiskunnan tarpeisin - pysyvät käytössä ja talousjärjestelmässä mahdollisimmat pitkään. Näin ollen talouskasvu ei ole riippuvainen luonnonvarojen kulutuksesta. Konseptina kiertotalous ei ole uusi. Ajatus syntyi jo 1960-luvulla ja sanana se mainittiin ensimmäistä kertaa vuonna 1966. Konseptin teki tunnetuksi daami Ellen MacArthur, maailmanennätyksen haltija soolopurjehtija, joka havahtui luonnonvarojen rajallisuuteen, kun eli veneensä rajoitetun lastin varassa 71 päivän ajan purjehtiessaan maapallon ympäri vuonna 2005. Hän perusti nimeänsä kantavan säätiön vuonna 2010 ja kehitti yhdessä asiantuntijoiden kanssa nyt tunnetun kiertotalousmallin, josta muodostui muun muassa EU:n vihreän kehityksen ohjelman kulmakivi. Säätiön kehittämä kiertotalouden malli otti käyttöön ajatuksia mm. teollisesta ekologiasta, kehdosta kehtoon -ajattelumallista ja palvelutaloudesta. Teollisen ekologian ajatuksena on, että toisen jäte on toisen raaka-aine. Suomi ja maakuntamme voi olla ylpeä siitä, että on edelläkävijänä teknologiateollisuuden jätteiden ja sivutuotteiden hyödyntämisessä. Tuloksena jopa luonnontuotteita parempia jalosteita, esimerkkinä Oulun yliopistossa kehitetty ennätysluja ekobetoni. Teollisuuden sivutuotteiden hyödyntäminen on myös ilmastoteko, ja siinä Pohjois-Pohjanmaalla todella paljon potentiaalia, kun on suuria yrityksiä ja sitä suurempia jätevirtoja ja sitä tukeva tutkimusta. Yhtenä mahdollisuutena olisi esim. Laanilan teollisuusalueen kehittäminen ekoteollisuuspuistoksi. Kehdosta kehtoon -ajattelumallin ideana on, että käytön jälkeen tuote muodostuu helposti uudelleenkäytettäväksi, tai se voidaan kierrättää täydellisesti. Tätä voidaan tukea suunnittelulla, jossa biologisia ravinteita (sataorosenttisesti maatuvat) ja ns. teknologisia ravinteita (sataprosenttisesti kierrätettävät) ei sekoiteta. Huomasin huvikseni, että suomenkielinen Wikipedia tarjoaa samankaltaisena ajatuksena elinkaariajattelua, utopiaa ja entropiaa. Paljon totuutta jokaisessa, mutta entropia eli ”epäjärjestys” on erittäin hyvä havainto. Termodynamiikan lait kun eivät tue sataprosenttista kierrätystä. Pääajatus kuitenkin on, että tuotteet on suunniteltava kierrätettäväksi tai uudelleenkäytettäväksi. Tästä hyvä esimerkki Suomessa on pantillisten pullojen kierrätys, jossa yhdistyy kierrätystä tukeva suunnittelu, kuluttajia motivoiva pantti ja kehittynyt infrastruktuuri. Kuluttajien rooli kierrätyksen edistäjinä…

Liikkumattomuus maksaa. Koko Suomen tasolla liikkumattomuuden hinnaksi on UKK-Instituutin johtaja Tommi Vasankarin johdolla toimittamassa Liikkumattomuuden lasku kasvaa -tutkimuksessa arvioitu 3,2 miljardista jopa 7,5 miljardiin euroon vuodessa. Vertailuksi voidaan ottaa esimerkiksi puolustusvoimain hävittäjähankinta, joka on Suomen valtion historian kallein hankinta. Hinnaksi on arvoitu 7-10 miljardia. Hävittäjät uusitaan noin 30 vuoden välein, mutta liikkumattomuuden kustannukset ovat vuosittaisia. Liikkumattomuuden kustannuksista tällä hetkellä suurin osa kohdistuu aikuisväestöön, työikäisiin. Eri tutkimukset kuitenkin osoittavat, että myös lasten ja nuorten liikku-minen on koko ajan vähentynyt ja ylipaino kasvanut. Saman tutkimuksen mukaan liikkumattomuus maksaa Pohjois-Pohjanmaalla lähes 400 miljoonaa euroa vuodessa. Eri sairastavuusindeksillä mitattuna Pohjois-Pohjanmaa on yksi sairaimmista maakunnista Suomessa. Kenen tehtävänä sitten on ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen? Ratkaistaanko asia uusilla sote-keskuksilla? Ei ratkaista. Ihmisten hyvinvointi ja terveys kuuluu kaikille. Ensisijaisesti se kuuluu tietenkin jokaiselle henkilölle itselleen. Mikään ulkopuolinen taho ei voi pakottaa tai määrätä henkilöä elämään terveellisesti. Viime kädessä jokainen päättää sen itse. Yhteiskunta, johon kuuluu niin valtio, maakunnat ja kunnat voivat olla edistämässä ihmisten hyvinvointia. Tavoitteena tulee olla, että lisätään asukkaiden hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä, ehkäistään sairauksia ja syrjäytymistä sekä vahvistetaan osallisuutta. Liikunnan ja liikkumisen lisääminen on hyvinvointityön keskeinen ratkaisu: Positiiviset vaikutukset henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, terveysongelmien ehkäisyyn, oppimistuloksiin, työkykyyn ja syrjäytymisen ehkäisyyn ja kotoutumiseen ovat kiistattomat. Liikunnan tulevat ratkaisut edistävät myös koko yhteiskunnan ilmastotavoitteiden toteuttamista. Suomen hallitus on hallitusohjelmassaan huomioinut ihmisten liikunta-aktiivisuuden kehittämisen vahvemmin kuin koskaan aikaisemmin. Ohjelma jatkaa edellisen hallituksen aloittamaa Liikkuva Suomi -ohjelmaa, jossa tavoitteena on ihmisten terveyden kannalta liikkumisen lisääminen kaikissa ikäryhmissä. Nyt tämä toiminta tulee saada mukaan poikkihallinnollisesti niin Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelmaan ja alueen kuntien strategioihin. Tulevalla uudella valtuustokaudella liikunnan asemaa kuntien hyvinvointityössä tulee vahvistaa. Liikunnan edistäminen tulee ottaa hyvinvointityön ja kuntastrategian painopisteeksi. Liikunta tulee nähdä poikkihallinnollisena ja laaja-alaisena strategisena kokonaisuutena. Sillä on merkittäviä vaikutuksia kunnan ja kuntalaisten hyvinvointiin, vetovoimaisuuteen, viihtyvyyteen, matkailuun sekä yritysten elinvoimaisuuteen. Fyysisen kunnon kohentamisen ei tarvitse olla itsensä…

Pohjois-Pohjanmaan tilanne on mielenkiintoinen. Alue on monin paikoin voimakkaasti kasvava, toisaalla vahvasti supistuva. Olemme etäällä muista kasvukeskuksista ja pääkaupungista, jolloin saavutettavuus on alueemme kehityksen erityinen kysymys. Arvojen muututtua ja Suomen päästövähennysten edessä tarvitsemme ympäristön kannalta kestäviä tapoja matkustaa niin muualle Suomeen kuin Eurooppaankin. Helsinki-Oulu-väli on Suomen suosituin sisäinen lentomatka. Päärataa nopeuttamalla voisi junalla päästä Helsinkiin jopa kolmessa ja puolessa tunnissa nykyisellä junakalustolla ja näin saada lentämisen rinnalle sujuvan vaihtoehdon. Alle neljän tunnin junalle tarvitsemme hallitukselta vihreää valoa ja rahoitusapua EU:lta. Junaliikenne tällä välillä oli ennen koronaa huimassa kasvussa. Luvut yhdessä tavaraliikenteen tonnien kanssa puhuvat selkeää kieltä lisäraiteiden puolesta. Väylävirasto julkaisi vastikään selvityksensä pääradan muutostarpeista. Radan kehittäminen Tampereelta pohjoiseen palvelisi sekä henkilö- että tavaraliikennettä. Johtopäätöksenä selvitys esittää, että kaksoisraiteen rakentamisen urakka voitaisiin toteuttaa osissa. Lyhyilläkin väleillä kaksoisraiteen lisääminen voisi tehostaa radan käyttöä. Junayhteys Eurooppaan Tornion ja Haaparannan kautta ottaa tällä viikolla askeleen eteenpäin, kun säännöllinen lähijuna aloittaa kiirastorstaina Ruotsin puolella. Suomen hallitus on sopinut, että myös Suomen puolen rata laitetaan kuntoon. Henkilöjunayhteys Ruotsiin ja Eurooppaan toisi Pohjois-Suomen matkailulle uusia mahdollisuuksia ja meille Pohjoisen ihmisille mahdollisuuden liikkua ilmastokestävästi Eurooppaan. Ylivoimaiseksi suurimmat päästöt liikkumisesta syntyvät tieliikenteestä ja henkilöliikenteen osalta yksityisautoista. Näiden korvaamiseksi tarvitsemme Oulun seudulle aidosti toimivan lähijunaliikenteen sekä lisää nopeita ja käteviä bussivuoroja kaupunkiseudulle. Vaihtoehtoiset käyttövoimat, eritoten sähköautot, lisääntyvät jatkuvasti. Sähköautojen tekniikka kehittyy koko ajan, jolloin sekä suurempien käyttösäteiden autojen hinnat laskevat. Samalla latauspisteverkosto kehittyy, jolloin sähköauton on houkuttelevampi vaihtoehto joka puolella. Pyöräilynkään mahdollisuuksia ei pidä väheksyä. Hyviä pyöräväyliä kehittämällä pyöräilyn mahdollisuuksia voidaan parantaa merkittävästi, myös kaupunkien ydinkeskustojen ulkopuolella. Erityisesti Pohjois-Pohjanmaan tasaisella maaseudulla voi sähköpyöräily tarjota paljon uusia mahdollisuuksia. Oulun seudun ulkopuolellakin on potentiaalia lisätä joukkoliikennettä, esimerkiksi helposti saatavien digitaalisten palvelujen avulla. Isoilla työnantajilla voisi olla tässä myös ratkaiseva rooli, jos työsuhde-etuna tarjottaisiin yhä useammin joukkoliikennettä ja liikennöitsijän kanssa neuvoteltaisiin sopivat vuorot. Liikenteen kehityksen potentiaali kasvaa entisestään, mikäli pystymme ottamaan enemmän irti…

Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja yhteiskuntaa. Tehtävää hoitaessaan yliopistojen tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tieteellinen perustutkimus tuottaa uutta tietoa tutkittavasta aiheesta. Tätä työtä siivittää tutkijoiden uteliaisuus ja kiinnostus ymmärtää paremmin tutkimuksensa kohdetta. Uuden tiedon merkitys on luonteeltaan universaalia ja saatetaan maailman tiedeyhteisön tietoon tieteellisten julkaisujen ja esitelmien kautta. Soveltavassa tutkimuksessa puolestaan tavoitteena on hyödyntää jo olemassa olevaa tietoa esimerkiksi halutun tyyppisen tuotteen toteuttamiseksi. Onkin syytä huomata, että monet, ehkä useimmat maailmaa muuttaneet keksinnöt pohjautuvat alansa eturintaman perustutkimukseen, josta esimerkkeinä ovat antibiootit, laser teknologia tai vaikkapa Suomen Millenium -teknologiapalkinnon 2018 saajan Tuomo Suuntolan tutkimukseen perustuva lähes kaikissa tietokoneissa ja älypuhelimissa käytettävä ohutkalvomenetelmä. Korostan korkeatasoisen perustutkimuksen ja soveltavan työn tiivistä liittymistä toisiinsa. Sovelluskehitys saattaa edellyttää lisää perustutkimusta ja toisaalta perustutkimuksen tähtäimenä on usein uuden tiedon käytännön hyötykäyttö. Tieteellinen tutkimus, joka on maailmassa alansa kärjessä, on juuri sitä tutkimusta, joka kiinnostaa hyödyntäjiä. Oulun yliopiston tieteenalojen kirjo on poikkeuksellisen laaja ja tarjoaa runsaasti hyödyntämispotentiaalia. Alueellinen yhteistyö tutkijoiden, yritysten, kaupunkien ja yhteiskunnan muiden toimijoiden kesken onkin meillä vahvaa. Yliopisto on otettu hienosti mukaan muun muassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntastrategian suunnitteluun ja Oulun Innovaatioallianssin kautta voidaan laajapohjaisesti keskittää toimintoja ja rakentaa innovaatioekosysteemejä. Tutkijamme ovat mukana monissa kansainvälisissä hankkeissa ja niissä yhteistyötä tehdään pääosin kansainvälisen yhteisön kanssa. Yksi yhteistyön muoto ja vaikuttavuutta lisäävä asia voisi olla se, että pyrittäisiin jalkauttamaan ja hyödyntämään näissä kansainvälisissä hankkeissa ja laajemminkin kansainvälisessä yhteisössä tehtävää huippututkimusta ja osaamista entistä aktiivisemmin ja paremmin alueelle. Näin saisimme vaikuttavuutta kasvatettua. Tämä tapahtuisi alueellisen yhteistyön puitteissa alueen korkeakoulujen ja yritysten kanssa. Korkeatasoista tutkimusta ei voi tehdä ilman ajanmukaisia laitteistoja, tietoaineistoja ja asiantuntevaa henkilökuntaa. Toinen yhteistyötä ja vaikuttavuutta lisäävä asia onkin tutkimuksen infrastruktuurien yhteiskäyttö ja hankinta korkeakoulujen ja elinkeinoelämän…

  Pyydettiin kommentoimaan alueemme pehmeitä menestystekijöitä, kulttuuria ja sen muutosta. Ehkäpä sallitulla merkkimäärällä päästään aloittamaan aiheesta keskustelu - joudun vähän kärjistämään. Pehmeät menestystekijät ovat monessa mielessä kovia. Kun vertailemme tuotteita tai palveluita, meillä on taipumus vertailla teknisiä ominaisuuksia tai palveluissa helposti mitattavia kliinisiä laatutekijöitä. Kutsumme niitä koviksi tekijöiksi. Oletamme, että kilpailukyky ja sitä kautta menestys seuraa automaattisesti kehittyneintä teknologiaa tai suurinta määrää uusia ominaisuuksia. Tähän osataankin panostaa: Pohjois-Pohjanmaan t&k-satsaukset ovat maailman kärkitasoa. Lahjakkaat ja hyvin peruskoulutetut tutkijamme ja insinöörimme kehittävät edistyksellisiä teknologioita. Nämä teknologiat (eli määritelmän mukaan työkalut tai työmenetelmät) sitten myydään tyypillisesti sellaisenaan. Alihankkijan roolissa on etunsa, mutta ei se arvoketjun arvokkain paikka ole - eikä turvallisin. Joskus omaan kehitystyöhön pohjautuen rakennetaan jokin valmis tuote tai palvelu, ja parhaimmillaan niistäkin on tullut asiakkaidensa rakastamia markkinoilla erottuvia tuotteita. Mutta edelleenkin näkee, että omasta mielestä erinomaiseen ratkaisuun kuorrutetaan hieman söpöyttä tai kuvitellulle markkinasegmentille istuvaa tyyliä. Kun kauppa ei käy, ruoskitaan itseä huonoina myynti- tai mainosmiehinä. Ja näin kova osaamisemme näyttäytyykin markkinoilla pehmeänä  ja parhaimmillaan sitten häviää maailman brändien sisuskaluihin sovelluksen osana. Tuote oli mahtava mutta asiakkaat tyhmiä, markkina epäkypsä tai toimintaympäristö epäreilu. Menestyminen markkinoilla perustuu klassisen taloustieteen mukaan kuluttajan kykyyn maksimoida hyötynsä. Eli se tuote tai palvelu, millä asiakas rajallisella resurssillaan saa suurimman hyödyn, menestyy. Mitä on tämä hyöty? Professori Raoul Brummert kiteytti  järisyttävällä selkeydellä tämän minulle, keskenkasvuiselle opiskelijalle syksyllä 1980: hyöty on mielihyvää. Kovissa taloustieteen fundamenteissa on siis alusta pitäen määritelty, että asiakkaan mielihyvä, kuluttajan tarpeen tyydyttäminen, ihmisen tai yhteisön ongelman ymmärtäminen on kaiken menestyksen ydin. Pitäisikö seuraavaksi - tai ensiksi - satsata tämän syvälliseen ymmärtämiseen? Tuotekehityksessä, innovaatioympäristöissä, elinkeinojen kehityksessä on sijoitettava jatkossa merkittävästi enemmän asiakasymmärryksen lisäämisen, asiakaskokemuksen kehittämisen ja inhimillisen vuorovaikutuksen teemoihin. Nyt ne puuttuvat ohjelmistamme. Kun siis seuraavissa innovaatiostrategioissamme investoimme tulevien 7- tai 9G-teknologioiden kehittämiseen, pitää samalla ohjata konkreettinen ja selkeästi määritelty panos varsinaisten kovien kilpailutekijöiden rakentamiseen: millä…

Pohjois-Pohjanmaa on ulkopuolisen näkökulmasta arvoitus. Alue muistuttaa saippuaa, josta ei ole helppo saada pitävää otetta. Pohjois-Pohjanmaan kuva ulospäin ei välity sen paremmin myönteisestä kuin kielteisestä näkökulmasta. Kun kuulee sanan Pohjois-Pohjanmaa, useimmille nousee ensimmäisenä mieleen Oulu, Kärpät, lestadiolaisuus, pohjoinen, teknologia, insinöörit ja Nokia. Pohjois-Pohjanmaa jää maakuntana usein katveeseen suuren ja mahtavan Oulun varjossa. Useimmille tulee yllätyksenä, että Pohjois-Pohjanmaan on maan neljänneksi suurin asukas-, työpaikka- ja yrityskeskittymä. Tai että maakunnan koulutustaso on kolmanneksi korkein Uudenmaan ja Pirkanmaan jälkeen. Alueella on myös heittää peliin yksi valttikortti yli muiden eli tulevaisuuspääomaa lasten ja nuorten muodossa. Maakunta on ylivoimainen ykkönen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenoissa, erityisesti Oulun korkeakoulujen ja yritysten jatkuvan uusiutumiskyvyn ansiosta. Tuulivoimaan on panostettu enemmän kuin missään Suomessa. Alueen asukkaiden elämänlaatu, onnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämään on kokemuksellisissa kyselyissä kärkiluokkaa. Kun nostaa keskustelussa esiin sellaisia paikkoja kuin Kuusamo, Kalajoki, Ylivieska, Raahe, Rokua, Iso-Syöte, Hailuoto tai vaikkapa Raahe, saa kuulijan havahtumaan ja kiinnostumaan eri tavalla koko alueesta. Ensimmäinen kommentti on usein avoin ihmettely siitä, ovatko nuo kaikki paikat oikeasti Pohjois-Pohjanmaalla. Harvalla maakunnalla on pistää peliin urbaania sykettä, suota, merta, hiekkarantaa, metsää, järviä, erämaata ja tuntureita. Pohjois-Pohjanmaan onni on vahva Oulu korkeakouluineen, mutta muu alue on myös värikäs ja moni-ilmeinen. Pohjois-Pohjanmaa on useilla elinvoimaan tai kasvuun liittyvillä mittareilla kuuden kärkimaakunnan joukossa eli selvästi keskitason yläpuolelle. Kaikki ei ole kuitenkaan priimaa alueiden välisessä kilpailussa, ja kehitettävää riittää. Alueen suurimmat kipupisteet liittyvät melko vaatimattomaan aluetalous- ja työllisyysdynamiikkaan, korkean sairastavuuteen ja sisäiseen eriytymiseen. Mielestäni Pohjois-Pohjanmaan 20- ja 30-lukujen suurimmat haasteet liittyvät veto- ja pitovoimaan. Oulun kaupunkiseutu on imenyt vuosikymmeniä nuorten ja osaajien virtoja laajalta vaikutusalueelta. Jatkossa perinteisten lähtöalueiden virrat ohenevat. Oulu ei ole myöskään vetovoimainen ja houkutteleva koko maan muuttovirtojen osalta toisin kuin muut suuret kasvukeskukset. Vastavalmistuneiden työllistyminen omalle alueelle on korkeintaan kohtuullista. Koulutettujen aivovuoto pääkaupunkiseudulle ja Tampereen seudulle kiihtynyt viime vuosina. Alueen pitää löytää kestäviä ratkaisuja kolmeen veto-…

Alkuvuodesta 2020 matkailu pullistelivat niin kotimaisia kuin ulkomaalaisia vieraita. Useassa foorumissa oli huomattu, että matkailu on merkittävä osa talouttamme niin valtakunnan kuin monen kunnan tasolla. Keväällä matkailu joutui ottamaan äkkistopin, täydestä vauhdista nollaan kesken kiivaimman sesongin. Keväästä 2020 saakka olemme olleet käytännössä suljettu matkailualue kansainvälisille matkailijoille. Ennakoitiin kaikkien aikojen kotimaan matkailukesää, jota se myös useille alueille oli. Kehitys maakuntien välillä oli yllättävän erilaista. Pohjois-Pohjanmaalla kesä-syyskuussa 2020 rekisteröidyt yöpymiset olivat kasvussa (+2,9 %), kun esim. Lapissa (-20,4 %) ja Keski-Suomessa (-27.3 %) ei onnistuttu yhtä hyvin. Maakuntamme sisälläkin oli suuria eroavaisuuksia. Kalajoki (+8.1 %) ja Kuusamo (+27,4 %) osoittivat vetovoimansa. Kohteet, jotka ovat tunnettuja luonnosta ja aktiiviteeteistä luonnossa, vetivät pisimmän korren. Hakeuduttiin kohteisiin, joissa tilaa oli reilusti yli vähimmäisturvavälien. Kesä oli varsinainen mökkikesä, mikä ei näy Tilastokeskuksen luvuissa, koska mökit ei ole heidän tilastointinsa piirissä. Monelle viime kesä oli ensimmäinen kerta, kun käytiin etelästä lomalla Keski-Suomea kauempana. Saimme suuren määrän ensikertalaisia innostumaan kohteistamme. Vieraat olivat mielissään ja yllättyivät siitä, että Suomessa on näin upeita paikkoja ja mukavaa tekemistä! Miten tämä kiinnostus saadaan jatkossa poikimaan lomamatkoja maakuntaamme, kun kilpailu palmubulevardien, Berlinin kahviloiden ja Tallinnan vanhankaupungin kanssa avautuu? Monet trendit, kuten luonto- ja lähimatkailu sekä maata pitkin matkustaminen, ovat puolellamme. Mutta ilman vahvoja maakuntatason toimenpiteitä vetovoimamme lisäämiseksi emme tule pärjäämään kotimaisten asiakkaiden valitessa kohdettaan. Sama pätee kansainvälisiin asiakkaisiin. Luonto, tilaa liikkua ja hienot elämykset ovat valttejamme, mutta liian harva kansainvälinen matkailija tai matkanjärjestäjä tuntee Pohjois-Pohjanmaan. Pohtimatta, elämmekö edelleen keskellä vakavaa terveyskriisiä vai ”uudessa normaalissa”, moni asia on arjessamme muuttunut. Digiloikka, johon yksilöinä ja elinkeinona valmistauduimme vapisevin askelin, muuttuikin yhtäkkisesti todelliseksi hypyksi. Etätyöskentelystä tuli uusi normaali. Uudet työkalut ja foorumit oli pakko omaksua heti. Digitaalisuutta voi hyödyntää esimerkiksi viime aikoina paljon puhututtaneen virtuaalimatkailun keinoilla. Virtuaalimatkailu tukee matkailuelinkeinoamme, kun käytämme sitä markkinoinnissa tai opastuksessa. Jos merkittävä osa matkailuelämyksestä muuttuisi digitaaliseksi, jäämme nopeasti altavastaajiksi suhteessa peliteollisuuteen…

Ei ole asiat kylässä kynnyksellä Pohjois-Pohjanmaa hemmottelee meitä upealla luonnolla. Se tarjoilee meille meren ranta-alueita, jokien halkomaa rannikkoseutua, suomaata ja ylänköalueita. Maakunnan pinta-alasta on metsää noin 25 500 km², ja alueella on Oulangan, Rokuan ja Syötteen kansallispuistot sekä osa Hossan kansallispuistosta. Myönteistä mielikuvaa vahvistavat myös vuoden 2017 ympäristötietoisuuspalkinto, joka myönnettiin Pohjois-Pohjanmaan metsille ja soille, sekä Rokua Geopark, joka on Suomen ensimmäinen UNESCO Global Geopark -statuksen saanut matkailualue. Olemme alkaneet ymmärtää, miten merkityksellistä luonto on elämän laadun ja jopa jatkuvuuden kannalta. Todennettuja hyvinvointivaikutuksia ovat muun muassa: elpyminen, stressitason laskeminen, pulssin hidastuminen, verenpaineen laskeminen, kehon monipuolisen mikrobiston lisääntyminen ja erilaiset mielihyvän kokemukset. Ympäristön hyvä tila luo siis pohjaa elinympäristön viihtyisyydelle ja ihmisten hyvinvoinnille. Luontoympäristöllä näyttäisi olevan myös eriarvoisuutta tasoittava vaikutus. Siitä näyttää olevan hyötyä enemmän heikoimmassa asemassa oleville. Esimerkiksi henkilöt, joilla oli raha- tai työhuolia tai kriisejä, vaikuttaisivat hyötyvän mielipaikkakäynneistä emotionaalisesti eniten. On viitteitä jopa siitä, että eri sosioekonomisten väestöryhmien kuolleisuuslukujen erot ovat pienempiä alueilla, joilla on eniten luontoa. Mutkia juostesa se koiraki vanahenee Myös Pohjois-Pohjanmaalla ihmisten terveyttä uhkaavat erilaiset sairaudet ja häiriöt. Erityisinä huolenaiheina ovat mielen hyvinvointiin liittyvät haasteet ja lapsiperheissä koettu taloudellinen eriarvoisuus. Onkin huomionarvoista, että riski lapsen mielenterveyden ongelmiin on sitä pienempi, mitä pidempään lapsi on elänyt viheralueiden ympäröimänä ennen kymmenettä ikävuottaan. Toisessa tutkimuksessa todettiin, että viherympäristöllä näyttäisi olevan positiivisia vaikutuksia lasten älykkyyteen ja käyttäytymiseen.  Viheralueet ja luontoympäristö vaikuttavat positiivisesti myös ihmisten sosiaalisuuteen: ne mahdollistavat toisten ihmisten tapaamisen ja lisäävät sosiaalisia siteitä ja yhteisöllisyyttä. Kun lasten elinympäristöön voidaan luontoa lisäämällä vaikuttaa siten, että lapset kokevat vähemmän ahdistusta tai masennusta ja enemmän luottavaisuutta ja sosiaalista osallisuutta, on se hyvä ottaa elinympäristön suunnittelussa huomioon. Myös turvallisuuden näkökulmasta merkittävää on se, mikä tuli eräässä tutkimuksessa esille: mitä vihreämpi asuintalojen ympäristö on, sitä vähemmän esiintyy sekä omaisuus- että väkivaltarikoksia. Ihmisten hyvinvointia on tärkeä tarkastella kokonaisuutena, joka on vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Kokonaisuuteen vaikuttavat monet…

Pohjois-Pohjanmaa ylpeilee nuorella väestöpohjalla, korkeakouluilla, perusteollisuudella sekä menestyvillä kasvuyrityksillä. Alueella on maailman johtavaa tutkimustietoa ja teknologiaa monilla tulevaisuuden kasvavilla aloilla. Haasteena on, kuinka viemme osaamisemme ja innovaatiot osaksi arvoketjuja ja lopputuotteiksi globaaleille markkinoille. Aiempi menestyminen ei ole tae menestymisestä tulevaisuudessa. Tietoliikennetekniikka on paikallinen esimerkki, jossa on yhdistynyt korkea osaaminen, aktiivinen tutkimus- ja kehitystyö sekä menestyvä kansainvälinen liiketoiminta. Alueelle on vuosien varrella syntynyt Nokian siivittämänä riittävä kriittinen massa, joka on uskottava ja kykenevä toimimaan globaalisti äärimmäisen kilpailulla alalla. Meillä on täydet mahdollisuudet menestyä radio-osaamiseen perustuvilla tuotteilla jatkossakin, mutta se edellyttää jatkuvaa tutkimus- ja kehitystyötä. Alan yritysten täytyy huolehtia aktiivisesta tuotekehityksestä ja jatkuvasta T&K-yhteistyöstä muiden yritysten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa. Tuotekehityskulttuuri ei saa näivettyä, vaan innostuksen ja kehityksen täytyy näkyä. Painettu elektroniikka puolestaan on esimerkki siitä, mitä pitkäjänteisellä tutkimuksella voidaan saada aikaan. Alaa on kehitetty Suomessa ja VTT:llä yli 20 vuoden ajan – suurelta osin EU-rahoituksella. Olemme saavuttaneet hyvän jalansijan painetun älyn edelläkävijänä ja kehitämme alaa PrintoCent-teollisuusklusterissa noin 40 toimijan voimin. Onnistumisemme punnitaan nyt siinä, kuinka viemme tutkimustuloksemme lopputuotteisiin osaksi suurta liiketoimintaa. Kehitystyön pitäisi synnyttää liiketoimintaa, tuotteita ja tuotantoa sekä työpaikkoja alueelle, jossa pääosa kehitystyöstäkin on tehty. Tutkimustyön lisäksi tarvitsemme yksityisiä investointeja viemään ideoita eteenpäin. Tulevaisuuden teknologioiden mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää koulutettuja nuoria, jotka uskovat asiaansa. Oppilaitosten on esiteltävä lukioikäisille tekniikan opintopolkuja esimerkiksi elektroniikan, optiikan, sulautettujen järjestelmien ja tietoliikennetekniikan osalta. Nuorille voisi tarjota yritysvierailuja teknologiayrityksiin, joissa kerrottaisiin yrityksen toiminnasta, tuotteista ja niiden kehittämisestä sekä työpaikoista. Kun nuoret sitten hakeutuvat hightech-opintoihin, heitä on kiinnitettävä yrityksiin ja verkostoihin tarjoamalla harjoittelupaikkoja sekä ohjaamalla opinnäytteitä opintojen loppuvaiheessa. Teknologia-aloilla on paljon hyviä uramahdollisuuksia, mutta nuorten on nähtävä ne ja heitä voidaan myös ohjata teknologiaopintojen suuntaan. Teknologiset läpimurrot ovat tuoneet alueen ja sen liike-elämämme ulottuville huikean potentiaalin. Pohjois-Pohjanmaan on hyvä ottaa tavoitteeksi uusien teknologiaan pohjautuvien kasvuyritysten synnyttäminen. Ne hyödyntävät tutkimuslaitoksissa syntyviä innovaatioita ja luovat niiden avulla kilpailukykyisiä vientituotteita ja…

  Mikroyrityksiin ja niiden toimintaedellytyksiin kohdistuva tutkimus-, kehitys- ja koulutustoiminta on Pohjois-Pohjanmaan kestävän kasvun ja kehittymisen näkökulmasta välttämätön investointi. EU:n alueella on 22,8 miljoonaa mikroyritystä, jotka edustavat 93,1 prosenttia EU-28-maiden yrityskannasta ja 29,4 prosenttia EU-28-työpaikoista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana mikroyritykset ovat tuottaneet lähes kolmanneksen EU-28-alueen positiivisesta nettotyöpaikkamuutoksesta (Eurostat 2021). Erityisesti kahta kapeikkoa avartamalla on mahdollista vahvistaa kestävän kasvun edellytyksiä mikroyrityksissä. Mikroyrityksissä on vientipotentiaalia Suhteessa naapurimaihin kasvun varaa on erityisesti mikroyritysten viennissä. Eurostatin mukaan Suomessa mikroyritykset tuottavat vain 3,9 prosenttia viennin kokonaisarvosta, kun vastaava osuus on Ruotsissa 14,6 prosenttia. Suomi on tällä mittarilla mitattuna Euroopassa viimeisten joukossa. Kehityseron kiinniottamiseksi tarvitaan tietoa ja vaikuttavia toimenpiteitä. Onnistuminen näissä toimenpiteissä on Pohjois-Pohjanmaan ja koko Suomen elinkeinorakenteen vahvistumisen ja monipuolistumisen edellytys. Yrittävä kulttuuri on kestävän kasvun edellytys Yritysten perustamisaktiivisuus on alhainen. Nuorten viime vuosina kasvaneet yrittäjyysintentiot eivät toistaiseksi realisoidu yritysten perustamisluvuissa. Maailmanpankin mukaan Suomessa perustetaan vain 4,3 uutta yritystä 1000 työikäistä kohden vuosittain, mikä on Pohjoismaihin ja Viroon verrattuna huomattavan alhainen. Yrittävää kulttuuria voidaan vahvistaa mm. panostamalla yrittäjyyskasvatukseen kaikilla koulutusasteilla. Mistä maista kannattaisi ottaa oppia edellä kuvattujen kapeikkojen avartamiseksi? Euroopan pienet kehittyneet taloudet muodostavat monella tapaa erityisen mielenkiintoisen vertailukohdan. Ne ovat innovaatiovetoisia ja vientiriippuvia. Käytössä ei ole sellaisia skaalaetuja, kuin esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Kiinassa tai Yhdysvalloissa. Ne kohtaavat monia samankaltaisia haasteita kuin Suomi. Näihin talouksiin kuuluvat IMF:n luokittelemista kehittyneistä maista ne, joiden väkiluku on puolesta miljoonasta 20 miljoonaan. Mikroyritysten vientiaktiivisuutta lisääviä tekijöitä, prosesseja ja parhaita käytäntöjä voidaan etsiä maista, joissa mikroyritysten vienti on väkilukuun suhteutettuna korkea. Näitä ovat Norja, Alankomaat, Ruotsi, Sveitsi, Itävalta, Irlanti, Slovenia ja Viro. Perustamisaktiivisuutta lisääviä tekijöitä, prosesseja ja parhaita käytäntöjä löytyy puolestaan korkean perustamisaktiivisuuden maissa. Näitä ovat Viro (23,6 yritystä 1000 työikäistä asukasta kohden), Luxemburg (17,2), Tanska (10,1), Norja (8,6), Latvia (8,0) Ruotsi (7,2). Konkreettisten esimerkkien kautta voidaan kuroa umpeen nuorten yrittäjyysintentioiden ja uusien yritysten perustamisaktiivisuuden välistä kuilua. Vientidynamiikan ja uusien…