Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in posts
Hae sivuista

POPIlmastoblogi

POPIlmastoblogi

Ilmastonmuutos koskee meitä kaikkia ja kaikkia toimialoja. POPilmasto-hankkeen tavoitteena on lisätä tietoisuutta ilmasto- ja ympäristöasioista, tukea ilmastomyönteisyyttä sekä tuoda uusin tieto ja käytännöt esiin. Hankkeessa etsitään kokonaiskestävää ratkaisua ilmastotoimiin liittyen.

Tässä blogisarjassa julkaisemme toimijoiden näkökulmia ilmastoasioista.

Osallistu keskusteluun @popilmaston facebookissa ja twitterissä sekä LinkedInissä

Kirjoittajat

Jussi Rämet
Henna Välimäki
Esko Saari
Serafima Jolkkonen

Jussi Rämet

Yhteistyöllä kokoaan suuremmaksi ratkaisijaksi

Pohjois-Pohjanmaan ilmastopäästöt ovat vähentyneet 18 % vuosina 2005-2017. Eniten ovat vähentyneet kaukolämmön, öljyn ja sähkön kulutuksesta aiheutuvat päästöt. Maakunnan laskennallisiin päästöihin vaikuttavat merkittävästi tuulivoimatuotannosta laskettavat päästöhyvitykset. Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan liki 40 % maamme tuulivoimasta.

Suomen ympäristökeskuksen helmikuussa 2020 julkaistujen laskelmien mukaan maakunnan kokonaisilmastopäästöt olivat 3,19 milj.t CO2e vuonna 2017 (Hinku-laskentaperusteet). Eniten päästöjä aiheutui maataloudesta (29 %), tieliikenteestä (23 %), kaukolämmöstä (14 %) ja sähkönkulutuksesta (lämmitys- ja kulutussähkö yhteensä 11 %).


Selvää on, että ajankohtainen COVID-19-pandemia vaikuttaa lähivuosien keskustelun painopisteisiin, mutta ennakoitavissa on, että keskustelu ja tavoitteet palaavat hiljalleen takaisin pitkäkestoisiin ja kaikkia haastaviin agendoihin.

Pohjois-Pohjanmaalla ajankohtainen haaste on laatia ilmastovisio ja sitä toteuttava tiekartta. Työtä tehdään laajalla rintamalla toimijoiden yhteistyönä. Jotta visio ei jäisi julistukseksi, sen on perustuttava tutkittuun tietoon ja toimintaympäristöstä nouseviin haasteisiin. Lisäksi on ymmärrettävä ja hyväksyttävä, että erilaiset intressit ja myös soraäänet kuuluvat osaksi tiekartan laatimista ja osallistavaa prosessia.

Pohjois-Pohjanmaan liitto voi tarjota parhaillaan uudistettavan aluekehityslain tavoitteiden mukaisesti luontevan alustan alueelliselle ilmastotyölle. Maakunnassa on rikkaat luonnonvarat, monipuolinen ja alueellisesti erilaistunut elinkeinorakenne sekä vahvaa teknologia-, insinööri- ja luonnontieteellistä osaamista. Kohdentamalla resurssit ja työnjako viisaasti, meillä on mahdollisuus olla aidosti kokoamme suurempi toimija ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen ratkaisuissa.

Alueellisen työnjaon on perustuttava elinkeinoelämän, tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä julkisen sektorin toimijoiden yhteisiin päämääriin ja tavoitteisiin. Näen tärkeäksi, että tiekartan laadinnassa mukana olevat toimijat voivat edistää yhteistä päämäärää myös omilla kehitystoimenpiteillään. Tämä tuo työlle vaikuttavuutta.

Pohjois-Pohjanmaan liitolla on aluekehityksestä vastaavana viranomaisena käytössään monipuolinen keinovalikoima työkaluja, jotka liittyvät eri tavoin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Keskeisin on maakuntakaavoitus, joka ohjaa yleispiirteisellä ja strategisella tasolla alue- ja yhdyskuntarakenteen, liikennejärjestelmän, luonnonvarojen käytön ja energian tuotannon periaatteita. Laadittujen vaihemaakuntakaavojen läpileikkaava teema on ilmasto ja energia. Alueellisten kehitystoimenpiteiden ja -rahoituksen maakunnalliseksi kohdentamiseksi ollaan käynnistämässä maakuntaohjelman laatiminen.

Pohjois-Pohjanmaan liitto on mukana useissa maakunnalle tärkeissä ja alueemme erityispiirteitä painottavissa kansallisissa työryhmissä. Olemme asiantuntijana mukana ohjaamassa Suomeen ensimmäistä kertaa laadittavaa valtakunnallista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa, jossa otetaan kantaa tulevaisuuden liikkumiseen ja mm. seuraavien hallituskausien liikenneinvestointeihin. Voimme osallistua juuri käynnistyneeseen VN TEAS tuulivoimarakentamisen edistämishankkeeseen. Pohjois-Pohjanmaa on noussut maamme johtavaksi tuulivoimamaakunnaksi, ja näyttäisi että kehityksen tuulet puhaltavat edelleen. Työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta on käynnistetty kansallinen turvetyöryhmä, jossa tehdään skenaarioiden perusteella linjauksia soiden ja turpeen käytön ratkaisuihin koko maassa. Työn tuloksia on mahdollista hyödyntää alueellisesti myös EU:n oikeudenmukaisen siirtymän JTF-rahoituksessa eri sektoreilla. Ekosysteemipalveluita ja erityisesti vaelluskalojen elinympäristön kehittämiseksi käytettävissämme on valtion rahoitusta Iijoella. Kärkihankkeen tavoite on rakentaa kalatie Iin Raasakan voimalaitoksen yhteyteen, käynnistää pienpoikasten istutusohjelma, siirtää lohia ja meritaimenia voimalaitoksen yli sekä käynnistää kalanpoikasten alasvaellusrakenteen pilottihanke Haapakoskella. Sinisen talouden edellytysten suunnitelmalliseksi kehittämiseksi olemme olleet mukana laatimassa Suomen ensimmäistä merialuesuunnitelmaa yhteistyössä rannikkoalueen maakunnan liittojen ja ympäristöministeriön kanssa.

Nämä ajankohtaiset esimerkit ovat kuvauksia siitä, kuinka Pohjois-Pohjanmaan liitto alueellisena toimijana vie osaltaan eteenpäin toimenpiteitä kohti yhteisesti linjattuja päämääriä. Mutta kuten todettua, maakunnan liitto ei toimi yksin, vaan mukaan tarvitaan kaikki toimijat verkostoimaisesti. Olen vakuuttunut, että yhdessä toimimalla ja sitoutumalla saamme aikaan vision ja tiekartan, joka on eteenpäin katsova, kunnianhimoinen, mutta samalla siten rosoinen ja konkreettinen, että toimijat saavat siitä otteen.

Jussi Rämet, suunnittelujohtaja, Pohjois-Pohjanmaan liitto

Henna Välimäki

´Terve talous kukoistaa, ei kasva´

Tarina taloudesta on muodostunut 1900-luvulta lähtien jatkuvan kasvun ideaaliin, mikä on ilmennyt kansantalouksien loputtomana bruttokansantuotteen kasvattamisena. Kehityksemme perustuu loputtoman kasvun tavoitteluun, joka määrittää ja ohjaa niin poliitikkojen ja taloustieteilijöiden kuin yksittäistenkin kuluttajienkin toimintaa ja hyvinvointiamme mitataan BKT:n mittarilla.

Talouskasvun kiihtyminen kuitenkin uhkaa yhä useampia ihmisiä ja alueita ympäri maailman, niin kehittyneissä globaalin pohjoisen maissa kuin kehittyvissä globaalin etelän maissa. Talouden kasvu on muodostunut olennaiseksi osaksi talouttamme, itseisarvoksi, rasittaen ja koetellen samaan aikaan planeettamme kantokyvyn rajoja. Se vaikuttaa sosiaaliseen perustaamme, veden ja ruuan saantiin, ilmanlaatuun, koulutukseen sekä terveyteen. Haasteena onkin tyydyttää ihmiskuntamme tarpeet ja samalla varmistaa, ettemme luo liikaa paineita maapallomme elintärkeisiin järjestelmiin, joista samaiset tarpeet ovat riippuvaisia. Tämän seurauksena olemme 2000-luvulle tultaessa alkaneet puhumaan vihreästä, älykkäästä tai kestävästä kasvusta – mutta korjaako vihreäkään kasvu kasvun itsensä aiheuttamia haasteita?

Tarina voisi olla myös erilainen. Taloustieteilijä Kate Raworth esittää teoksessaan Donitsitaloustiede: seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä uuden kuvan taloudesta, joka tähtää kukoistamiseen ja menestymiseen huolimatta siitä, kasvaako talous vai ei. Tällaista talouden tarinaa Raworth havainnollistaa ´donitsin´ kautta, joka yhdistää talouden, ihmisen sosiaalisen perustan ja ympäristön uudenlaisena suunnannäyttäjänä.


 
Donitsi on uusi lähestymistapa haasteisiin, joita kohtaamme. Se on leikkisä, mutta vakava lähestymistapa, joka loputtoman kasvun sijaan etsii ja osoittaa dynaamista tasapainoa ja kukoistusta kasvun sijaan.

Donitsi on kahden diagrammin yhdistelmä, jonka ulkoreunalla sijaitsee ekologinen katto ja sisäreunalla sosiaalinen perusta. Sosiaalinen perusta sisältää kaksitoista elämän perusasiaa, joita ilman ei kenenkään kuuluisi olla. Reikään putoavat pylväät esittävät ne perusasiat, joiden puutteesta ihmiset kärsivät. Ulkoreuna taas esittää meille katon, ne rajat, joita emme saisi resurssiemme käytössä ylittää, jotta emme aiheuta sellaista painetta planeetallemme, jota se ei kestä.

Nämä kaksi kytkeytyvät toisiinsa. Tarkoituksena olisi löytää tasapaino ympäristön kantokyvyn ja ihmisten tarpeiden sekä oikeuksien välillä. Tähtäimessämme ei tässä diagrammissa olisi kasvu, vaan vihreä alue perustusten sekä katon välissä, jossa sekä me ihmiset, että planeettamme voisi kukoistaa ja menestyä tasapainossa.  Vihreä alue kuvaa turvallista ja oikeudenmukaista tilaa, josta tällä hetkellä olemme kaukana.

Kate Raworth esittelee teoksessaan tapoja ajatella taloutta ja sen muodostamista, jotka perustuvat jakavan ja uudistuvan talousjärjestelmän ideaan. Hän kuitenkin ennen kaikkea kiinnittää lukijan huomion siihen, mitä tarvitaan, jotta diagrammit tai uudet käytänteet tulisivat ylipäätään koskaan toimiviksi – uudelleenmäärittelyä. Kestävät ilmastoteot tarvitsevat laajaa näkökulman muutosta ja kyseenalaistamattomuus on haasteista suurin. Talouden ja sen normien uudelleenmäärittelyn sekä ymmärryksen päivittämisen kautta voimme vaikuttaa ihmisten ja luonnon hyvinvointiin nyt sekä tulevaisuudessa.

Aiheesta muualla:
Teos: Raworth, Kate (2018) Donitsitaloustiede: Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä. Helsinki: Teeea Cognita.

TEDtalk 2018

Tämän blogin kirjoittaja, Henna Välimäki, tarkastelee erilaista talouden tekemistä myös tekeillä olevassa tutkielmassaan Solidaarisuustaloudesta ja vaihtoehtoisen talouden muodoista Pohjois-Pohjanmaan alueella. Henna opiskelee neljättä vuotta sosiologiaa Lapin yliopistossa.

Esko Saari

Soiden turve on Suomen ylivoimaisesti suurin hiilivarasto

Runsaat kuusituhatta vuotta sitten suolainen Litorina-meri väistyi tältä paikalta. Ehkä jo muutaman sadan vuoden kuluttua kosteimpia painanteita peitti heleän vihreä rahkasammal. Siitä alkoi Muhosuon kehitys. Vallitsi nykyistä lämpimämpi, kostea ja mereinen ilmastovaihe, joka edisti soiden laajentumista. Vuosituhansien mittaan paikalle syntyi 172 hehtaarin laajuinen avosoista, rämeistä ja korvista koostuva suo. Täällä Pohjois-Suomessa näitä soiden yhdistymiä kutsutaan aapasoiksi.


Hiiltä soiden uumenissa on arviolta 6000 miljoonaa tonnia. Suot toimivat hiilinieluina sitoen verkkaisesti ilmakehän hiilidioksidia. Turpeen energiakäyttö, tarkoitukseensa sopimattomien soiden ojitus metsänkasvatukseen ja soiden raivaus pelloiksi tekevät Suomen soista ilmakehän hiilidioksidin lähteitä.

Kuvan hiilipiirakassa on harhaanjohtava viipale. Suomen pinta-alan yllä oleva hiili on tämän planeetan yhteistä hiilivarastoa. Ilmakehän hiilidioksidi on välttämätöntä elämälle. Samoin kasvihuoneilmiö on välttämätön ilmiö maapallolle. Molemmat ovat vain menossa peräti överiksi.

On helpompi kehittää kymmenen taloutta kiihdyttävää ja kasvihuonekaasuja lisäävää hanketta kuin esittää yksi tehokas toimi päästöjen vähentämiseksi. Pohjois-Pohjanmaalla on sellainen. Se on turpeen energiakäytön nopeutettu alasajo. Uusien turvetuotantokenttien sijaan, loppuajan turve tulee kaivaa nykyisiltä tuotantokentiltä.

Turpeen polton vähentäminen on yksi kustannustehokkaimmista tavoista vähentää energiantuotannon ja maankäytön ilmastohaittoja. Turpeen osuus Suomen energiantuotannossa on noin 4 prosenttia, mutta energiantuotannon ilmastopäästöistä – hiilidioksidiekvivalenteista – sen osuus on luokkaa 20 prosenttia. Samaa luokkaa kuin Suomen henkilöautojen päästöt.

Tässä maakunnassa pitää selvittää biokaasun mahdollisuudet energiantuotannossa. Pohjan tälle antaa se, että olemme maidontuotannon ydinalueella. Karjanlantaa syntyy siinä määrin, että sen järkevään sijoittamiseen soita raivataan pelloiksi. Biokaasun tuotantoon riittää raaka-ainetta.

Uusien mahdollisuuksien kartoittamiseen löytyy rahaa – jos EU-mepit ja virkamiehet toimivat pontevasti – uudesta rahastosta. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (Just Transition Fund) on luotu fossiilisista polttoaineista luopumisen siirtymävaiheeseen. Sitä ei pidä käyttää energiaturvetta korvaavien turvetuotteiden kehittämiseen.

Esko Saari
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri, puheenjohtaja

Serafima Jolkkonen 30.3.2020

11.3.2020 POPilmastotyöpaja kokosi asiantuntijoita ja maakunnan toimijoita keskustelemaan ilmastonmuutoksesta, yleinen asennoituminen tuntui olevan halu kääriä hihat ja ryhtyä toimeen. Sain kutsun panelistiksi, ja ilmapiiri ilahdutti ratkaisukeskeisyydellään ja muutosvalmiudellaan.

Olen itse tuore oululainen, saapunut Oulun yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelyä. Tieto- ja viestintätekniikka alana tarjoaa ilmastonmuutoskeskusteluun yhtä lailla ratkaisuja (esim. paperittomat toimistot) kuin haasteitakin (esim. virtuaalivaluutta bitcoin, jonka vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen voi lukea esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkelista: https://www.hs.fi/teknologia/art-2000005528114.html).

Nykytilanteen valossa näyttää siltä, että digitalisoituminen on tullut jäädäkseen, virtuaalitodellisuuden suomat mahdollisuudet eivät ole kaukana, ja etäyhteydet mahdollistavat entistä globaalimman ajattelutavan niin yksityisessä elämässä kuin yrityspuolellakin.

Nuorille sekä ilmastonmuutos että internetin läsnäolo ovat itsestäänselvyyksiä. Teknologia ja verkko ulottuvat kaikkiin elämän osa-alueisiin opiskelusta vapaa-aikaan. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo nyt kaikkien nähtävissä: lumettomat talvet, paahtavan kuumat kesät, globaalit kriisit, joita säiden ääriolosuhteet kiihdyttävät.

Monet soraäänet ovat todenneet, että ilmastonmuutoksesta ei saisi uutisoida painavin äänenpainoin, sillä sen väitetään herättävän ahdistusta nuorissa. Ilmastoahdistusta ei kuitenkaan aiheuta niinkään kasvava tieto ilmastonmuutoksen riskeistä ja vaikutuksista, vaan jatkuvat huomiot siitä, että tietomäärän kasvusta huolimatta tarvittavia toimenpiteitä ei saada aikaiseksi. Tällöin voikin kysyä: ´Jos tietoa on, ja faktat ovat nämä, miksi niiden mukaan ei toimita?´

Pidän kysymystä erittäin aiheellisena.


Olemme kenties ensimmäistä kertaa tallennetun historian aikana saapuneet tilanteeseen, jossa nuoret usein tietävät enemmän kuin vanhempansa. Perinteinen asetelma, jossa tieto välittyy vanhemmilta ja isovanhemmilta lapsille ja nuorille, on muuttunut nyt kaksisuuntaiseksi tieksi, jossa molemmilla on mahdollisuus oppia toisiltaan.

Tätä väylää hyödynnetään toistaiseksi vielä vähän. Emme voi palata menneeseen, voimme ainoastaan kulkea eteenpäin – sellainen on ajan luonne. Voimme kuitenkin pyrkiä aktiivisesti ottamaan oppia menneestä.

Suhtaudun tulevaisuuteen varovaisella, mutta päättäväisellä optimismilla. Ihmiskunta on selättänyt haasteita aikaisemminkin, kun on päättänyt niin haluavansa tehdä. Tällä kertaa meillä on edessämme kiehtova kysymys: kuinka rakennamme yhteiskuntamme jatkossa siten, että teknologia ja luonto voivat elää rinta rinnan? Meidän on jätettävä taaksemme näiden kahden välinen vastakkainasettelu, sillä teknologia on tullut jäädäkseen ja ilman luontoa emme voi elää.

Nuoret ovat elävä muistutus siitä, että nyt tehtävillä päätöksillä on kauaskantoiset vaikutukset, ja heillä on usein luonteva suhtautuminen teknologian käyttöön kaikilla elämän osa-alueilla. Vanhemmilla sukupolvilla on ajan tuomaa perspektiiviä sekä elämänkokemusta.

Näitä molempia tarvitaan tulevaisuudessa, jossa meidän tulee elää entistä tietoisempina ympäristömme rajallisesta kantokyvystä.

Kirjoittaja opiskelee tietojenkäsittelyä, erikoistuu pelialaan ja nauttii vapaa-ajallaan vaelluksista sekä puutarhanhoidosta. Hän pitää kirjoittamis- ja (tällä hetkellä) pandemiahenkistä blogia osoitteessa

https://serafimajolkkonen.wordpress.com/kirjoista-ja-kirjoittamisesta/